Ilta on pimentynyt jo pari tuntia sitten, mutta ulkona on vieläkin +26 lämmintä ja kosteata kuin saunassa. Lento AY081 oli perillä Changin lentoasemalla vähän klo 17 jälkeen paikallista aikaa (aikaero Suomeen +5 tuntia), josta Yakuza-gangsterin näköinen taksikuski (kalju, päälaella tatuointi, you know the type) ajatti hotellille. Taksi maksoi $30, eli n. 20e, mikä oli yllättävän paljon, mutta kai siinä taksassa oli sitten joku gangsterin suojelulisä mukana.
Hotellini on Soluxe Inn, kolmen tähden pulju alle kilometrin päässä Singaporen kuuluisasta Orchard Roadista, joka on ikään kuin kaupungin keskuskatu. Huone on kutakuinkin Viikkarin laivahytin kokoinen, mutta ilmeisesti Singaporessa keskitason ja sitä huonommat hotellihuoneet ovat lähes poikkeuksetta todella pieniä. Hinta neliömäärään nähden on melko kallis, n.60e/yö, mutta sijainti on ainakin erinomainen.
Lento kesti noin 12 tuntia ja meni oikein leppoisasti, sillä nukuin suurimman osan ajasta. Tästä kiitokset Joni Leväjärvelle ja rauhallisille "sivistyneille synttärikutsuille" viime viikonloppuna! Lennon ensimmäisen ja viimeisen tunnin tosin sain viettää ohjaamon ns. jumpseat-paikalla seuraamassa lentäjien työskentelyä. Olin tiedustellut tätä mahdollisuutta miehistöltä pari viikkoa etukäteen, ja todella mahtavaa, että järjestyi. Kiitokset lentäjäkolmikolle Matti, Jukka ja Terry! Lähestyminen Singaporeen oli melkoista nähtävää, mutta minä pässinpää unohdin digikamerani laukkuun, joten ainoat kuvat sain vasta laskeutumisen jälkeen, kun rullauksen aikana sain laittaa puhelimeni päälle. Tässä muutama maistiainen:
Mm. Emiratesin Airbus A380 "möhköfantti" parkissa, taustalla Changin lennonjohtotorni
British Airwaysin Boeing 747
Saavutaan omalle portillemme
Kone oli tosiaan Airbus A340 Marimekkokuvioitu OH-LQD. Pienemmässä Airbusissa olen ollut muutamankin kerran ohjaamossa, eikä ns. "iso bussi" eroa järjestelmiltään kovin merkittävästi "pikkubusseista". Merkittävimmät erot ovat oikeastaan moottoreiden ja niihin liittyvien vipujen ja laitteiden määrä (eli kahden moottorin sijaan neljä), ja se, että ohjaamossa on enemmän tilaa. Moottorit ovat myös sen verran kaukana, ettei niiden melu kantaudu ohjaamoon samalla tavalla kuin pienemmissä busseissa. Jumpseatteja ohjaamossa on kaksi, kun pienemmässä on vain yksi.
Järjestelmät ovat Airbuseissa itse asiassa niin samanlaiset, että miehistöt voivat yhtäaikaa olla kelpuutettuja lentämään sekaisin kahta Finnairin Airbus-tyyppiä, tosin ei kaikkia kolmea. Toisin sanoen mahdollisia yhdistelmiä ovat A320+A340, A320+A330 ja A330+A340, mutta ei A320+A330+A340.
Lentäjien lepotila on heti ohjaamon takana, ja se on kuin pieni laivanhytti. Sieltä löytyy kuitenkin täysimittainen sänky, jossa lentäjät voivat vuorotellen levätä pitkän lennon aikana. Kaksi lentäjää ovat jatkuvasti töissä ja yksi tauolla. Poikkeuksena lähtö, lähestyminen ja lasku, jolloin kolmaskin lentäjä on ohjaamossa ns. "obsaamassa".
Kaukolennoilla kuten lyhyemmilläkin lennoilla, lähtö ja lähestyminen ovat kriittisimmät vaiheet, jolloin tekemistä on kaikkein eniten. Merkittävä osa lentäjien ammattitaitoa onkin saada itsestään paras suoritus lähestymisen ja laskeutumisen yhteydessä sen jälkeen, kun on ensin istuttu 11 tuntia paikallaan hyvin pienellä työmäärällä. Matkan aikana lentäjät lähinnä valvovat laitteita, kuuntelevat ja vaihtavat tarvittaessa lennonjohtojaksoja, seuraavat polttoainekulutusta ja etenkin Aasian suunnalla tähystävät ja tarvittaessa väistelevät ukkospilviä. Meidänkin lennolla oli kuulemma muutamaa ukkosrintamaa väistelty jossain Pakistanin ja Intian päällä.
Lentäjät olivat rentoa mutta rautaisen ammattitaitoista porukkaa, kuten oikeastaan lähes kaikki muutkin lentäjät, joita olen tavannut. On hyvä tietää, että ainakin Suomen taivaalla olemme hyvissä käsissä.
Lentoemännätkin olivat todella aidon ystävällisiä, vaikkakin aasialaiset emot olivatkin käytökseltään hieman jäykkiä.
Ruokia tarjoiltiin kaksi, joista molemmat olivat oikein hyviä, vaikkakin luonnollisesti kaltaiseni läskin makuun aivan liian pieniä! Illalliseksi oli tarjolla mausteista pähkinäbroilerikastiketta riisin kanssa ja jälkiruoaksi suklaaleivos, jota oli mukava seuraavan tunnin ajan kaivella hampaiden välistä. Aamiainen tarjoiltiin pari tuntia ennen laskua Thaimaan yläpuolella: munakokkelia, kasvispalleroita ja pinaattia.
Changin lentokenttä vaikutti todella modernilta ja siistiltä, mutta siihen aion tutustua tarkemmin perjantaina ennen Sydneyyn lähtöä. Tiedustelin noin kuukausi sitten Changin lennonjohdon päälliköltä mahdollisuutta tutustua lennonjohtoon Singaporen visiittini aikana, mutta se ei valitettavasti käynyt, koska heillä on laitejärjestelmän perusteellinen uusinta käynnissä, mikä vaatii paljon poikkeusjärjestelyjä. Tosi harmi, mutta täysin ymmärrettävää kuitenkin. Ensimmäinen lennonjohtovierailu on tiedossa Sydneyssä maanantaina 16.9., joten sitä odotellessa. Nyt on kuitenkin edessä kaksi päivää kran turismoa täällä Singaporessa, joten katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
- Maikou
Jellona tykästyi heti Singaporen hotellihuoneeseen!
Olen kiitollinen.
VastaaPoista