…tervehdys Australia!

Väsyttää. Tekstin kirjoittamista aloittaessani istun hotellini aulassa Sydneyn Potts Pointissa ja odottelen, että huoneeni vapautuu. Kuulemma aikaisintaan 1,5h päästä. Olen tällä hetkellä valvonut 23 tuntia putkeen, sillä en saanut silmäystäkään nukutuksi lennolla, joka oli perillä aussien aikaan vähän aamuviiden jälkeen. Kello täällä on nyt 10 aamulla. Taitaa tämä päivä mennä lähinnä nukkuessa, ja huomenna pureudun (toivottavasti) täysissä voimissa Sydneyn saloihin.

Sitä ennen palataan vielä hetkeksi Singaporeen. Yhteenvetona: oli ällistyttävää nähdä, miten niin suuri ja vilkas aasialaiskaupunki on niin moderni, toimiva ja siisti. Mieleen jäivät ainakin kymmenet suuret ostoskeskukset luksuskauppoineen, painostava ja hikinen ulkoilma, ja nähtävyydet kuten Flyer, Marina Bay Sands ja Sentosan muovinen lomasaari.

Eräs mieleenpainuva seikka kaupungin katukuvassa on myös älypuhelimien huima suosio paikallisten keskuudessa. Liioittelematta lähes joka toinen vastaantuleva paikallinen räplää älypuhelinta tai tablettia, ja pukuihin sonnustautuneet bisnesmiehetkin pelaavat niillä sotapelejä istuessaan metrossa! Ei ihme, että Nokialla menee huonosti, sillä se ei selkeästi ole onnistunut valloittamaan Aasian älypuhelinmarkkinoita. Kaikkialla oli Samsungia, iPhonea, yms. muttei Lumiasta tietoakaan.

Positiivisen erikoismaininnan ansaitsee Singaporen metrojärjestelmä eli MRT, joka on moderni, kattava, opastuksiltaan äärimmäisen selkeä, ja ennen kaikkea todella halpa tapa liikkua kaupungissa. Suosittelen lämpimpästi!

Toinen erikoismaininta menee ruualle. Ruokailu on budjettimatkustajan helpoin tapa säästää, sillä paikallisilta ruokatoreilta eli food courteilta saa kokonaisia ja pääosin hyvälaatuisia ruoka-annoksia parhaimmillaan hintaan $3,50 eli alle 2 eurolla. Mikäli olet Singaporessa ja aasialainen ruoka ei nappaa, olet ensinnäkin valinnut matkakohteesi aivan päin helvettiä, mutta toisaalta kaupungista löytyy kohtuulliseen hintaan myös länsimaisia ruokia aina katupizzakojuista Michelin-tähdellisiin ranskalaisiin ravintoloihin.

Singaporeen ei kuitenkaan kannata matkustaa todella pienellä budjetilla, sillä jos lompakosta ei löydy tarpeeksi tuohta tai kiiltävää luottokorttia, loppuu tekeminen varsin lyhyeen.

Changin lentokenttä on erittäin tyylikäs ja toimiva, ja siellä riittää tekemistä satojen luksuskauppojen ja ravintoloiden lisäksi aina uima-altaista elokuvateattereihin. Tylsää ei siis tule, jos rahaa riittää. Muutamia mukavia yksityiskohtiakin löytyy, kuten esimerkiksi se, että osa tupakointialueista ovat tavallisten röökikoppien sijaan ulkoilmaterasseja, joissa vain pieni alue on itse tupakointia varten, ja lopusta alueesta on tehty minikokoinen kattopuutarha, jossa on kaiken maailman erikoisia kasveja. Osasta näistä terasseista avautuu myös hyvät spottailunäkymät lentoliikennealueelle, jos vain viitsii röökinsavua hetken haistella saadakseen kuvia. Kuvia saa onneksi otettua sisätiloistakin lasin läpi melko hyvin.

 

 Changin lennonjohtotorni

Oman lentoni Boeing 777 saapumassa Lontoosta

 

 Ihan varma en ole, mutta tuntuu että olen jossain nähnyt tällaisen ennenkin
 

 Singapore Airlinesin B777
 

 Jellona innostui myös lentokonebongailusta

 

(Varoitus! Seuraava osio sisältää ilmailuhörhöilyä! Vaaralliset kohdat italicseilla!)

Lentoni Sydneyyn oli British Airwaysillä ja koneena Boeing 777-300, kuten aiemmin mainitsin. En ollut löytänyt mitään tahoa, josta tiedustella ohjaamopaikan mahdollisuutta etukäteen, joten päätin kysyä sitä vasta koneessa. Briteillä on yleensä todella tiukat säännöt kaikkeen, joten odotukseni eivät olleet kovin korkealla.

Näin lentäjät portilla heidän saapuessaan koneelle, huomasin tilaisuuteni, keräsin rohkeuteni, ja kävin nykäisemässä hihasta (en kirjaimellisesti). Lentäjät olivat oikein ystävällisiä ja lämminhenkisiä kavereita, mutta kertoivat, että valitettavasti sääntöjen mukaan lennon aikana ohjaamoon pääsee vain henkilökunta ja yhtiöltä etukäteen luvan saaneet henkilöt. Koneen ollessa maassa voisin kuitenkin tulla käymään ohjaamossa juttusilla, ja siihen oli kuulemma ennen lähtöä hyvin aikaa, sillä lähtöaika tulisi viivästymään reilulla puolella tunnilla.

Pääsin siis kuin pääsinkin triplaseiskan ohjaamoon seuraamaan, kun lentäjäkaksikko Adrian ja Sam suorittivat pre-flight briefingiä ja checklistejään, jossa valmistellaan kone lähtöön ja käydään etukäteen läpi proseduurit mahdollisiin kriittisiin tilanteisiin, joita lähdössä voi tapahtua, esimerkiksi jos moottori sammuu kesken nousukiidon. Vastaavanlaiset briefingit pidetään lennon aikana hyvissä ajoin ennen lähestymisen aloittamista määräkentälle.

Jahka Adrian ja Sam olivat saaneet proseduurinsa loppuun, juttelimme parinkymmenen minuutin ajan kaikenlaisesta liittyen heidän työhönsä, lennonjohtoon ja lentokoneen ominaisuuksiin. Syy puolen tunnin viiveeseen oli se, että he olivat laskeneet ylätuuliennusteiden mukaan matkalla olevan todella voimakas myötätuuli, joten matka-aika Sydneyyn lyhenisi huomattavasti. Sydneyyn laskeutuminen ei kuitenkaan melurajoitusten vuoksi ollut mahdollista ennen aamukuutta, joten pilotit päättivät kuluttaa ylimääräisen ajan Singaporessa Sydneyn päällä ilmassa kiertelemisen sijaan, joka olisi tuhlannut julmetusti polttoainetta.

Pilotit esittelivät ohjaamosta mm. moodi S-transponderin toimintoja sekä datalinkin käyttöä, joita kehuivat erittäin hyödyllisiksi esimerkiksi valtamerten ylityksessä, kun VHF-radiolla ei saa lennonjohtoon yhteyttä. Nämä samat laitteet ja toiminnot löytyvät mm. Finnairin koneista, joten sinänsä ei mitään uutta ja mullistavaa, mutta huomasi, että näille piloteille kyseiset laitteet ovat äärimmäisen hyödyllisiä työkaluja. Suomessa tosin paikallisen lennonjohtolaitejärjestelmän vuoksi moodi S:ää ja ATC-datalinkkiä ei tarvita juuri mihinkään, ainakaan toistaiseksi.

Ohjaamo oli layoutiltaan hyvin samankaltainen kuin A340, tosin hieman modernimman tuntuinen. Pieniä eroja löytyi toki paljon, esimerkiksi se, että konventionaalisen muoviläpyskän sijaan Boeingilta löytyy digitaaliset checklistit, joissa on käytännössä mahdotonta unohtaa käydä jotain kohtaa läpi. Eräs näkyvä ero oli myös ohjaussauva, joka Airbuseissa on joystick pilotin sivulla kun taas Boeingissa perinteisempi ”ratti”.

 B777:n ohjaamo (suttuisella kännykameralaadulla lennon jälkeen)
 

 Yläpaneeli

 

Triplaseiskan huomattavin ulkoinen piirre ovat sen valtavat moottorit, jotka ovat jopa selkeästi isommat kuin maailman suurimmassa liikennelentokoneessa Airbus A380:ssa. Moottorit ovat kapteeni Adrianin mukaan suurimmat kaupalliseen liikenteeseen tarkoitetut lentokoneen suihkumoottorit mitä on koskaan tehty ja tullaan koskaan tekemään, koska niiden yhtään isommaksi rakentaminen tekisi moottoreista kömpelöt ja kääntäisi tehokkuuskäyrän alaspäin. 777:n myllyt ovat kuulemma suihkumoottoriteknologian kehityksen huippu. Hurjaa ääntä ne kyllä pitivätkin käynnistyessään! Paikkani kun sattui olemaan juuri moottoreiden kohdalla.

Keskustelimme myös pilottien työ- ja lepoajoista, jotka Britillä ovat paljon lakisääteistä turvallisemmat. Esimerkiksi firman omien sääntöjen mukaan kaukolennolla on oltava kaksi erillistä miehistöä, kun yhtäjaksoisen lennon pituus on vähintään 13 tuntia. 9-13 tunnin lennoilla lentäjiä on kolme, joista yksi on vuorollaan tauolla. Näistä säännöistä huolimatta British Airwaysillä on usein alle 13 tunninkin lennolla kaksi miehistöä, mitä kapteeni Adrian piti äärimmäisen hyvänä, sillä se mahdollistaa lentäjille paljon paremmat lepoajat lennon aikana. Voitte olla varmoja, että halpalentoyhtiöissä näin ei toimita, vaan siellä työajat ovat venytetty lain puitteissa aivan maksimiin ja lepoajat aivan minimiin tehokkuuden maksimoimiseksi ja kulujen säästämiseksi!

Lopuksi juttelimme vielä hetken lentäjien ja lennonjohtajien välisestä yhteistyöstä, jota pidimme luonnollisesti erittäin tärkeänä. Brittien lentäjäyhdistys pitää kuulemma vuosittain paikallisen lennonjohtopalveluiden tuottajan NATS:in kanssa yhteiskokouksen, jossa maan lentäjät ja lennonjohtajat keskustelevat yhdessä toimintamalleista, ongelmista ja ratkaisuista. Kerroin, että Suomessa meillä on samanlainen kokous, mutta se on käytännössä yhteinen ryyppyristeily. Tämä tuntui näitä herrasmiehiä kovasti naurattavan ja he miettivätkin, että pitäisikö heidänkin kokeilla sellaista jatkossa.

Palvelu matkustamossa lennon aikana oli brittiläiseen tyyliin erittäin kohteliasta ja reipasta, ja ruoka- ja juomatarjoilua oli kiitettävän paljon. Matkustamohenkilökuntaa oli Finnairiin verrattuna huomattavasti enemmän, mikä myös paransi palvelun ripeyttä, vaikka toki kone oli jonkin verran Finnairin A340:ä isompi. Toisin kuin Finskissä, en saanut tällä lennolla nukuttua silmäystäkään, vaikka yritinkin, mutta viihdejärjestelmässä oli onneksi kattava valikoima leffoja ja tv-sarjoja, joiden parissa lento meni oikein nopeasti.

Sydneyyn laskeutumisen jälkeen kävin vielä ohjaamossa juttelemassa lentäjien kanssa hetken aikaa. Sam kertoi, että Sydneyyn lähestyminen ukkospilvien seassa oli hieno näky ja yhteistyö lennonjohdon kanssa oli loistavaa. ”It's a pity you weren't here to see it!” Käänteli veistä haavassa, ryökäle, vaikka kommenttia ei tarkoittanutkaan kettuiluksi :)

Kentältä pääsin suoraan hotellilleni Airport Shuttle -palvelulla, joka maksoi 19 dollaria (n.13e) siinä missä taksi olisi maksanut noin 50 dollaria. Olin hotellilla jo aamukahdeksan tienoilla, ja huoneeseen ei ollut asiaa ennen kuin aikaisintaan klo 12. Kulutin aikaa lyhyellä kävelyretkellä ja aulan sohvalla nuokkumalla ja lopulta pääsin huoneeseen jo vähän klo 11 jälkeen.

6 tunnin päiväunien jälkeen kävin kiertelemässä Kings Crossin ja Woolloomooloon aluetta ja syömässä. Sydneyssä on parhaillaan kevät, ja ilma on aamulla ja illalla melko viileä. Potts Pointin alueella on paljon ihmisiä ja hurjasti backpacker hostelleja. Sydneyn monikulttuurillisuuskin on todella selvää, sillä jo tämän ensimmäisen päivän aikana vastaan on tullut mm. venäläinen Airport Shuttle -kuski, malesialainen hotellivirkailija, kiinalainen pizzeriatarjoilija ja arabi lähikauppamyyjä. Potts Pointin ja Kings Crossin alue on elämältään vilkas lauantai-iltana, kun ihmiset suuntaavat baareihin, mutta paikalliseen yöelämään tutustumiseen ei meikäläisellä tänään yksinkertaisesti riitä virtaa. Nyt nukkumaan unirytmi kuntoon ja huomenna tutustun kaupunkiin tarkemmin.

G'night!

- Maikou

Näkemiin Singapore...

Changin lentokentällä, lennon lähtöön reilu tunti.

Lento on British Airwaysin BA0015 Sydneyyn ja koneena Boeing 777 eli "triplaseiska", jollaisen kyydissä en myöskään ole ennen ollut. Saa nähdä millaisen kyydin "Nigelit" järjestävät!

Hotellista häivyttyäni matkasin suoraan lentokentälle, jonne matka kesti metrolla noin 45 minuuttia sisältäen kaksi vaihtoa. Siinä missä taksimatka tullessa maksoi $30 niin metrolla pääsi koko matkan hintaan $2,20! Melkoinen bargain! Jätin laukut kentälle säilöön ja käväisin pikavisiitillä Changin sotamuseossa, joka oli huomattavasti Kansallismuseoa pienempi ja vaatimattomampi. Tännekin oli tarjolla vastaava audio-opastus, joka tosin oli huomattavasti parempi ja mielenkiintoisempi.

Singapore on nyt koettu ja koluttu, ja seuraavana on vuorossa Australia, jossa matka vie ensin Sydneyyn, josta muutaman päivän kuluttua Brisbaneen. Palataan asiaan jahka vajaan 8 tunnin lento on takana. En nyt kirjoita tämän enempää, sillä aion käyttää lopun jäljellä olevan ajan lentokonespottailuun. Täällä on vaikka millasia lentolaitteita!!

- Maikou

Dallu, send more money!

Ennusteessa lupasivat sadetta, mutta ei vuan näkyny! Hyvä niin, vaikka hätäpäissäni meninkin sontsan ostamaan.

Tänään hikoilin pääasiassa Sentosan lomasaarella, joka on Singaporen eteläisintä osaa. Hotellin vieressä olevalta Little Indian metroasemalta pääsi suoraan Harbour Frontin asemalle, josta käveltiin ensin suuren ostoskeskuksen läpi ulos ja sitten kävelysiltaa pitkin Sentosalle. Vaihtoehtoina olisivat olleet myös maisemajuna tai cable car, mutta molemmat olivat apostolin kyytiä huomattavasti kalliimpia.

Sentosan tervetuliaiskyltti. Mistähän lie matkittu?

Kallis oli itse saarikin. Sentosa on tiettävästi ollut Singaporen alkuaikoina merirosvojen suosima maihinnousupaikka, jota paikalliset tarkoituksella välttelivät, mutta kaupungin modernisointibuumin alettua Sentosasta alettiin tarkoituksenmukaisesti rakentaa paikallisten ja turistien lomakylää. Tämä tarkoituksenmukaisuus myös näkyy, sillä saari on todella siisti ja hieno, mutta jotenkin todella teennäinen ja hengetön. Mikään ei ole "aitoa", vaan kaikki rakennukset, puistot, kulkuväylät, ostoskeskukset yms. on suunniteltu ja rakennettu tarkkaan massaturismia silmällä pitäen ja sitä häpeilemättömästi kosiskellen.

Sentosa on kuin lomakylän, huvipuiston ja usean ostoskeskuksen yhdistelmä, tosin erittäin toimiva sellainen. Saari on jatkuvasti täynnä paikallisia ja ulkomaalaisia turisteja, ja niin valtavan ihmismassan hallinnassa pitäminen vaatii todella paljon. Siinä on kuitenkin onnistuttu oikein mallikkaasti, sillä opasteita on todella runsaasti ja ne ovat selkeitä, karttoja löytyy lähes joka kulmasta, ja kaikki yleisöä varten olevat laitteet ja käyntikohteet ovat todella taitavasti organisoitu. On myös selvää miksi tämän maan työttömyysaste on niin matala, sillä työpaikkoja Sentosalla, kuten muuallakin Singaporessa, on todella paljon aivan yksinkertaisiinkin tehtäviin. Vartijoita, oppaita, lipuntarkastajia, siivoojia, yms on aivan valtavasti! Erään tytönkin työtehtävä Sea Aquariumissa oli ainoastaan seistä ja pidellä kädessään kylttiä, jossa pyydettiin sammuttamaan kameran salamavalo, kun ottaa delfiineistä kuvia.

Sea Aquarium on yksi Sentosan suurimmista vetonauloista. Se on Linnanmäen Sea Lifea vastaava fisunäyttely, tosin paljon suurempi (itse asiassa maailman suurin), ja mm. sisältää Guinnesin ennätysten kirjaan päässeen maailman suurimman akryllilasista tehdyn katselupaneelin (ensimmäinen kuva alhaalla). Fisua ja mönkijää oli vaikka minkälaista, pienimmistä sinteistä valtaviin mörrimöykkyihin. Kaloja oli tuhansittain, mutta vähintään yhtä paljon tuntui olevan ihmisiäkin niitä ihailemassa, ja joskus omaa valokuvausvuoroaan sai jopa jonottaa. Kokonaisuutena Sea Aquarium oli varsin vaikuttava paikka, joka varmasti on kaikenikäisten mieleen.

Tästä tankista luulisi hieman kädettömänkin kalamiehen saavan mato-ongellaan saalista.
 
 

Hui hai!

 Annoin sille nimeksi Keijo.

Wwapuja

 Meduusan isku

Sea Aquariumin jälkeen kävin kiertelemässä Sentosaa parin tunnin ajan ja totesin sen olevan vallan mainio paikka päästä nopeasti rahoistaan eroon. Ellei löydä tarpeeksi ostettavaa Versacen, Jimmy Choon, TAG Heuerin, yms. liikkeistä, voi poiketa välipalalle muutaman Michelin-tähden ravintolassa tai sitten lätkimässä korttia Casinolla. Kauheasti oli kaikkea. Eksyttyäni jostain takaovesta erääseen Hard Rock -hotellin "Restricted Access"-merkittyyn käytävään päätin lopulta häippästä koko saarelta.

Iltapäivällä kävin tutustumassa vielä Singaporen keskuskatuun Orchard Roadiin. Helsingin Itäkeskuksen kokoisia kauppakeskuksia löytyy yhden kadun varrelta lähes kymmenkunta, joten shoppailuintoilijoiden kannattaa varata ainakin pari päivää ja tililtä nelinumeroisen summan niiden kiertämiseen. Itse tyydyin lähinnä kiertelemään ja katselemaan, tylsä kun olin, vaikka yhdessä paikassa myytiinkin lentotunteja Airbus A320-lentosimulaattorilla. Yllättävää oli huomata, että monet kauppakeskuksista olivat käytännössä tyhjillään asiakkaista. Liekö sitten syynä huono houkuttelevuus tai sitten yksinkertaisesti se, ettei asiakkaita vain riitä kaikkialle näinkin vilkkaassa kaupungissa.

Paluumatkalla kävin läheisessä food courtissa syömässä annoksen paikallista erikoisuutta Laksaa eli mausteista riisinuudelikeittoa, jossa on katkarapuja ja "kalakakkuja" kookoscurryliemessä. Ristus kun oli tulista! Ainakaan vielä ei kuitenkaan ole ollut yhtään...wait for it...laksatiivisia vaikutuksia. Hohhohhohhohhoh!

Laksa-annos

Huomenna onkin sitten viimeinen päivä Singaporessa, ja iltaseitsemältä lähtee lento Sydneyyn Australiaan. Ennen sitä huomisen agendaan kuuluu suunnitelmani mukaan Changin sotamuseossa vierailu, lentokonespottailua ja maailman parhaaksi hiljattain valitun Changin lentokentän tutkiminen.

Bis bald!

- Maikou

Jellona poseeraa, taustalla Sentosa

Merta, hikeä ja korkeita rakennuksia

Ensimmäinen kunnon turistipäivä takana ja apostolin kyytiä n. 9-11km, minkä tuntee jaloissa. Lämpötila koko päivän +30 asteen lämpimämmällä puolella.

Päivän teemana oli käydä parissa nähtävyyspaikassa ja sitten tarkastaa kolme korkean paikan leiriä osana valmistautumista benjihyppyyn, johon on enää alle kaksi viikkoa aikaa. Tässä video tulevasta loikasta: http://www.youtube.com/watch?v=kJ-slNvmFYA
Tavoitteena on kirkua edes vähän miehekkäämmin kauhusta kuin kyseinen daami :)

Päivä alkoi visiitillä Singaporen kansallismuseoon, johon oli hotellilta matkaa kilometri. Rakennus on yksi kaupungin vanhimmista, mutta sitä on restauroitu ja rempattu monta kertaa, ja nyt sisällä kaikki on modernia high-techiä. Rehellisesti sanottuna museo oli jopa hienoinen pettymys, sillä odotin paljon enemmän esineitä ja artifakteja, mutta museo oli enemmänkin Singaporen historian esittelykierros kuin varsinainen museonäyttely. Mukaan sai kosketusnäytöllisen opastustabletin ja korvanapit, joiden kanssa kuljettiin osastoja läpi. Joka osastolla painettiin tabletista kyseisen osaston numeroita ja hitaasti artikuloiva kertojaääni sekä räikeästi ylinäytellyt "historian hahmot" selittivät korviini kaupungin historian eri vaiheita. Kierros oli melko kattava ja siihen saa kulumaan reilusti yli pari tuntia, jos jaksaa kuunnella kaikki tarjolla olevat lörpöttelyt läpi (itse en jaksanut). Vaikka asiaa osastoilla riitti, oli todella moni "artifakti" kuitenkin alkuperäisen kopio, mikä hieman ärsytti. Kierros museon historiapuolella maksoi $10 aikuiselta eli hitusen alle 6€.

Digikamerani muistikorttiin tuli joku ihmeellinen bugi vähän museoreissun jälkeen ja kaikki siihen mennessä päivän aikana ottamani kuvat hävisivät taivaan tuuliin. Loppupäivän kuvat ovatkin sitten puhelimen kameralla, joka on kuvanlaadultaan hieman huonompi.

Seuraavana vuorossa oli kuuluisa Raffles Hotel, joka perustettiin 1800-luvun siirtomaa-aikaan. Hotelli on edelleen käytössä, mutta nykyään monissa vanhoissa luksussviiteissä toimii mm. Luis Vuittonin, Rolexin ja muita persaukisille asiakkaille tarkoitettuja liikkeitä. Toisessa kerroksessa on kuuluisa Long Bar, jossa Singapore Sling -drinkki on aikanaan keksitty, ja jossa maapähkinänkuorilla roskaaminen on toivottua!

Raffles Hotel

Kyltti Long Barin seinällä,...

 ...jonka neuvoa asiakkaat ovat ahkerasti noudattaneet.

 Long Barin "The Original Singapore Sling". Makea drinkki, suolainen hinta!

Raffles Hotellin jälkeen suuntasin ensimmäiselle korkean paikan leirille Singapore Flyeriin, joka on maailman korkein maailmanpyörä. Siinä noustaan hitaasti ylimmillään 165m korkeuteen, ja kun päivä oli kirkas, olivat näköalat oikein kelvolliset. Flyerista näkyi oikein hyvin mm. Marina Bayn Formula 1 -radalle, jossa Räikkösen Kimikin reilun viikon päästä huristelee!

 Formularadan startti- ja varikkoalue nähtynä puolimatkasta Flyeria ylöspäin

Gardens by the Bay -aluetta ja Marina Bay Sands -hotelli Flyerista kuvattuna

Toinen korkean paikan leiri odotti yllä olevan kuvan Marina Bay Sands hotellin SkyPark-näköalatasanteella, joka muistuttaa käyräksi vääntynyttä surffilautaa (tai litistettyä banaania). Rakennus on hiljattain valmistunut hotelli- ja kasinokeskus, ja 191m korkeudessa sijaitseva näköalatasanne on kaikelle yleisölle auki $20 dollarin pääsymaksua vastaan. Suuremman korkeuden lisäksi Flyeria hurjemmaksi kokemukseksi SkyParkin teki se, että kyseessä on ulkoilmatasanne. Myönnettävä on, että reunan yli kurkistaessa alkoi jo vähän jaloissa tutista, vaikka en varsinaisesti ole korkeita paikkoja koskaan pelännyt. 

 Muutama botski

Näkymää SkyParkin näköalatasanteelta

Viimeinen korkean paikan leiri oli parin kilometrin kävelymatkan päässä Singaporen bisnespuiston ytimessä. One Raffles Place -rakennus on Singaporen korkeimpia pilvenpiirtäjä, ja sen huipulla peräti 282m korkeudessa sijaitsee maailman korkein kattobaari 1-Altitude Bar. Tämä olisi ollut päivän loppuhuipennus, mutta valitettavasti sain todeta ovella, että paikassa on noudatettava tarkkaan pukukoodia ja 25 vuoden ikärajaa. Kumpaakaan ei meikäläiseltä tänään löytynyt.

Singapore yleisesti on todella siisti näin vilkkaaksi ja hektiseksi aasialaiskaupungiksi. Modernia teknologiaa on enemmän kuin yhdessäkään näkemässäni länsimaassa, ja bisnesmiehiä ja -naisia puvuissa ja jakkutakeissa on todella paljon. Ostoskeskuksia on myös paljon ja ne ovat kaikki ylellisiä, siistejä, moderneja ja tyylikkäitä. 

Singaporelaiset ovat pääosin kiinalaista syntyperää ja usein puhuvat yllättävän huonosti englantia siihen nähden, että se on maan virallinen hallinnollinen kieli. Ehkä hieman yllättäen monet paikallisista myyjistä, tarjoilijoista yms asiakaspalvelijoista ovat käytöstavoiltaan, eivät nyt töykeitä, mutta vaisuja. Hymyä ja kohteliaisuuksia ei irtoa herkästi, ja joihinkin verrattuna jopa suomalaiset ovat sosiaalisempia asiakaspalvelijoita! Palvelun laatu kuitenkin paranee aina viimeistään mitä kalliimpiin ja hienompiin putiikkeihin tai ravintoloihin menee, ja monissa paikoissa (etenkin hotelleissa) palvelu on erittäin ystävällistä ja reipasta.

Yksi merkittävä poikkeus ystävällisyyden puutteeseen osui kohdalle kun kadulla vastaan tullut paikallismies näki minut kartta kädessä ja rupesi iloisena juttelemaan ja opastamaan lyhintä reittiä Flyerille. Mies oli nimeltään Kona, oli ammatiltaan siivooja läheisessä hotellissa ja osasi suomeakin: "Heeey Finlaaaand! Mita Khuulu?". Kona kertoi kaiken mitä tiesi mm. tulevista Formulakisoista, paikallisista nähtävyyksistä ja mistä saa Flyerin liput halvimmalla. Saattoikin minut jopa puolimatkaan, jotta varmasti löydän perille. Lopulta syy tähän poikkeukselliseen ystävällisyyteen selvisi, kun tiemme olivat erkanemassa: "Can you spare me something?" Kahden dollarin setelillä selvisin. Aikoi kuulemma viedä lapsensa McDonald'siin.

- Maikou

Nauratti :)

Saapuminen Singaporeen

Singaporessa on kuuma!

Ilta on pimentynyt jo pari tuntia sitten, mutta ulkona on vieläkin +26 lämmintä ja kosteata kuin saunassa. Lento AY081 oli perillä Changin lentoasemalla vähän klo 17 jälkeen paikallista aikaa (aikaero Suomeen +5 tuntia), josta Yakuza-gangsterin näköinen taksikuski (kalju, päälaella tatuointi, you know the type) ajatti hotellille. Taksi maksoi $30, eli n. 20e, mikä oli yllättävän paljon, mutta kai siinä taksassa oli sitten joku gangsterin suojelulisä mukana.

Hotellini on Soluxe Inn, kolmen tähden pulju alle kilometrin päässä Singaporen kuuluisasta Orchard Roadista, joka on ikään kuin kaupungin keskuskatu. Huone on kutakuinkin Viikkarin laivahytin kokoinen, mutta ilmeisesti Singaporessa keskitason ja sitä huonommat hotellihuoneet ovat lähes poikkeuksetta todella pieniä. Hinta neliömäärään nähden on melko kallis, n.60e/yö, mutta sijainti on ainakin erinomainen.

Lento kesti noin 12 tuntia ja meni oikein leppoisasti, sillä nukuin suurimman osan ajasta. Tästä kiitokset Joni Leväjärvelle ja rauhallisille "sivistyneille synttärikutsuille" viime viikonloppuna! Lennon ensimmäisen ja viimeisen tunnin tosin sain viettää ohjaamon ns. jumpseat-paikalla seuraamassa lentäjien työskentelyä. Olin tiedustellut tätä mahdollisuutta miehistöltä pari viikkoa etukäteen, ja todella mahtavaa, että järjestyi. Kiitokset lentäjäkolmikolle Matti, Jukka ja Terry! Lähestyminen Singaporeen oli melkoista nähtävää, mutta minä pässinpää unohdin digikamerani laukkuun, joten ainoat kuvat sain vasta laskeutumisen jälkeen, kun rullauksen aikana sain laittaa puhelimeni päälle. Tässä muutama maistiainen:

 Mm. Emiratesin Airbus A380 "möhköfantti" parkissa, taustalla Changin lennonjohtotorni

 British Airwaysin Boeing 747

 Saavutaan omalle portillemme

Kone oli tosiaan Airbus A340 Marimekkokuvioitu OH-LQD. Pienemmässä Airbusissa olen ollut muutamankin kerran ohjaamossa, eikä ns. "iso bussi" eroa järjestelmiltään kovin merkittävästi "pikkubusseista". Merkittävimmät erot ovat oikeastaan moottoreiden ja niihin liittyvien vipujen ja laitteiden määrä (eli kahden moottorin sijaan neljä), ja se, että ohjaamossa on enemmän tilaa. Moottorit ovat myös sen verran kaukana, ettei niiden melu kantaudu ohjaamoon samalla tavalla kuin pienemmissä busseissa. Jumpseatteja ohjaamossa on kaksi, kun pienemmässä on vain yksi. 
Järjestelmät ovat Airbuseissa itse asiassa niin samanlaiset, että miehistöt voivat yhtäaikaa olla kelpuutettuja lentämään sekaisin kahta Finnairin Airbus-tyyppiä, tosin ei kaikkia kolmea. Toisin sanoen mahdollisia yhdistelmiä ovat A320+A340, A320+A330 ja A330+A340, mutta ei A320+A330+A340.

Lentäjien lepotila on heti ohjaamon takana, ja se on kuin pieni laivanhytti. Sieltä löytyy kuitenkin täysimittainen sänky, jossa lentäjät voivat vuorotellen levätä pitkän lennon aikana. Kaksi lentäjää ovat jatkuvasti töissä ja yksi tauolla. Poikkeuksena lähtö, lähestyminen ja lasku, jolloin kolmaskin lentäjä on ohjaamossa ns. "obsaamassa".

Kaukolennoilla kuten lyhyemmilläkin lennoilla, lähtö ja lähestyminen ovat kriittisimmät vaiheet, jolloin tekemistä on kaikkein eniten. Merkittävä osa lentäjien ammattitaitoa onkin saada itsestään paras suoritus lähestymisen ja laskeutumisen yhteydessä sen jälkeen, kun on ensin istuttu 11 tuntia paikallaan hyvin pienellä työmäärällä. Matkan aikana lentäjät lähinnä valvovat laitteita, kuuntelevat ja vaihtavat tarvittaessa lennonjohtojaksoja, seuraavat polttoainekulutusta ja etenkin Aasian suunnalla tähystävät ja tarvittaessa väistelevät ukkospilviä. Meidänkin lennolla oli kuulemma muutamaa ukkosrintamaa väistelty jossain Pakistanin ja Intian päällä.

Lentäjät olivat rentoa mutta rautaisen ammattitaitoista porukkaa, kuten oikeastaan lähes kaikki muutkin lentäjät, joita olen tavannut. On hyvä tietää, että ainakin Suomen taivaalla olemme hyvissä käsissä.
Lentoemännätkin olivat todella aidon ystävällisiä, vaikkakin aasialaiset emot olivatkin käytökseltään hieman jäykkiä.
Ruokia tarjoiltiin kaksi, joista molemmat olivat oikein hyviä, vaikkakin luonnollisesti kaltaiseni läskin makuun aivan liian pieniä! Illalliseksi oli tarjolla mausteista pähkinäbroilerikastiketta riisin kanssa ja jälkiruoaksi suklaaleivos, jota oli mukava seuraavan tunnin ajan kaivella hampaiden välistä. Aamiainen tarjoiltiin pari tuntia ennen laskua Thaimaan yläpuolella: munakokkelia, kasvispalleroita ja pinaattia.

Changin lentokenttä vaikutti todella modernilta ja siistiltä, mutta siihen aion tutustua tarkemmin perjantaina ennen Sydneyyn lähtöä. Tiedustelin noin kuukausi sitten Changin lennonjohdon päälliköltä mahdollisuutta tutustua lennonjohtoon Singaporen visiittini aikana, mutta se ei valitettavasti käynyt, koska heillä on laitejärjestelmän perusteellinen uusinta käynnissä, mikä vaatii paljon poikkeusjärjestelyjä. Tosi harmi, mutta täysin ymmärrettävää kuitenkin. Ensimmäinen lennonjohtovierailu on tiedossa Sydneyssä maanantaina 16.9., joten sitä odotellessa. Nyt on kuitenkin edessä kaksi päivää kran turismoa täällä Singaporessa, joten katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

- Maikou

Jellona tykästyi heti Singaporen hotellihuoneeseen!

Helsinki-Vantaalla puku päällä. Edessä vajaa 12h lento Singaporen Changille. Koneeseen pääsee n. 20min päästä ja vielä pitäisi hyvä ja ravitseva kolmioleipä kiskoa naamariin, joten kovin suurta tarinaa en tässä ehdi rustaamaan!

Kone on Finnairin Airbus A340, jollaisen kyydissä en ole ennen ollut. Kerron lisää sitten huomenna, kun pääsen hotellille. Palaillaan! :)

- Maikou

Intro

Singapore - Australia - New Zealand

Tervehdys kaikille!

Niille, jotka eivät tunne, nimeni on Miko Määttä ja olen valmistunut lennonjohtajaksi Avia Collegesta Vantaalta tammikuun 2013 lopussa. Olen ollut toivoton ilmailuhörhö aivan pienestä pitäen, ja kaikki lentokoneisiin, lennonjohtamiseen ja muutenkin ilmailuun liittyvä kiinnostaa minua suuresti. Suomen lennonjohtoalalla ei ole tällä hetkellä eikä lähitulevaisuudessa tarjolla juurikaan töitä tällaiselle vasta kurssilta valmistuneelle, joten olen valmistumisestani saakka tehnyt muita töitä, enimmäkseen ajanut kuorma-autoa keskellä yötä.

Mennyt kesä 2013 oli itselleni todella vaikea ja ajoittain todella synkkä useasta syystä. Aloin siksi muutamia kuukausia sitten suunnittelemaan matkaa jonnekin kohteeseen, jonne matkustamisesta olen aina haaveillut. Suunnittelin sellaista seikkailua, johon voisin yhdistää intohimoni ilmailua kohtaan, ja joka olisi samalla täydellinen irtiotto menneen kesän arjesta ja ongelmista.

Päätin alusta asti pitää tämän täysin omana juttunani, enkä siksi ole pitänyt suunnitelmistani yhtään meteliä. Eli sinä ystäväni, joka siellä mietit, että "onpa se Miko ihan mulkku kun ei kertonut mulle tästä", niin ei hätää, ei tämä mulkku kertonut muillekaan.

Matkareittini tulee olemaan Singapore - Australia - Uusi-Seelanti. Tarkempia koordinaatteja kerron myöhemmin. (Stay tuned!). Matkan varrelle olen sopinut vierailuja lennonjohtoyksiköihin (mm. Sydney, Brisbane, Queenstown, Christchurch, Auckland), Eteläisen pallonpuoliskon korkeimman benjihypyn (Nevis Highwire), ja kaikkea muuta pientä.

Mukanani on sekä video- että digikamera, ja päivitän kokemuksiani tähän blogiin aina kun ehdin. Mukana tulee olemaan myös paljon ilmailuasioita etenkin moniin lennonjohtovierailuihin liittyen, joista eivät välttämättä saa selkoa kuin alaa tuntevat, joten nämä osiot kirjoitan italicseilla, jotta "normaalit" ihmiset voivat halutessaan hypätä ne yli :)

Kysymyksiä ja kommentteja voi lähettää Facebookiin, sähköpostiin (miko.maatta@gmail.com) tai blogiviestien kommenttikenttään, kunhan pysyvät asiallisena. Hävyttömyydet ja kirosanoin höystetyt haukut siis mieluiten meiliin!

Tästä se lähtee!

- Maikou