Kun monta kuukautta sitten aloitin tämän reissun suunnittelun, tein myös heti päätöksen hypätä Uudessa-Seelannissa elämäni ensimmäisen benjihypyn. Eikä mitään pelleilyä, vaan suoraan hurjimpaan, joka tältä pallonpuoliskolta löytyy! Varasin ja maksoin hypyn jo yli kaksi kuukautta sitten, jotta se varmasti tulisi tehtyä. Yli kuukautta ennen varaamalla sai myös 30 dollarin alennuksen.
Tähän mennessä olin miettinyt hyppyä yllättävän vähän, enkä aamullakaan vielä jännittänyt tulevaa juuri ollenkaan. Jännitys kuitenkin alkoi tiivistyä viimeistään siinä vaiheessa, kun meitä kuskattiin pienellä minibussilla reilun puolen tunnin matkan päähän hyppypaikalle.
Matka kulki huikeiden maisemien, jyrkkien ylämäkien ja kapeiden hiekkateiden kautta kukkulan laelle, jossa hyppykeskus sijaitsi. Nevis-joen hyppykeskuksessa on Highwiren lisäksi myös maailman korkein keinu Nevis Swing, johon seurueestamme oli menossa yksi pariskunta. Benjiä oli hyppäämässä minun lisäksi kolme muuta miestä.
Matkalla hyppypaikalle. Jyrkimmät ylämäet piti ajaa ryömintävaihteella!
"Lasten benjihyppy" Kawarau Bridge Bungy, joka on "vain" 43m korkeudessa
Saatuamme valjaat päällemme pääsimme (jouduimme) hetkeksi ihailemaan (kauhistelemaan) korkeuksia ja Nevis-joen rotkoa, jonka päällä heiveröisen näköinen hyppymaja roikkui muutaman teräsvaijerin varassa. Tunnelma oli jännittynyt ja porukan naamat melko totisia lukuun ottamatta ajoittaista hermostunutta läpänheittoa kohtalotovereiden kesken. Australialainen Michael kertoi käyneensä Queenstownissa jo rotkokeinussa ja mm. hypänneensä laskuvarjolla, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun häntä aidosti pelottaa!
Hyppypaikalla oli näköalatasanne tai paremminkin "jännittämistasanne"
Melkoinen paikka!
Ehkä koko reissun pelottavin vaihe itse hyppyä lukuun ottamatta oli siirtyminen pienen keikkuvan metallikorin kyydissä hyppymajalle. Korin pohja oli tietenkin läpinäkyvä.
Hyppymajaan siirtymiseen tarkoitettu metallikori ei herättänyt suurta luottamusta
Don't look down!
Hermostunut hyppääjä
Moi Äiti!
Hyppy onnistui erinomaisesti ja putoamisen tunnetta ei voi tekstiksi pukea. Suosittelen itse kokeilemaan! Hypyn jälkeen ylhäällä ensimmäisenä kysyttiin fiiliksiä, mutta en saanut sanaakaan suustani. Nauroin vain!
Palkinnoksi hypystä sai todistuksen ja t-paidan. Lisäksi omasta hypystään pystyi ostamaan videon ja kuvia erittäin suolaiseen hintaan. Pää oli vielä sen verran sekaisin, että sorruin ostamaan. Loppureissulla pitänee kai sitten tästä hyvästä syödä pelkkiä valmisnuudeleita ja nukkua autossa!
Koko lysti maksaa asiakkaalle $260 eli noin 160e, mutta vähintään kuukautta ennen varaamalla saa 25-30 dollarin alennuksen. Halpaa hupia tämä siis ei ole, mutta voin kyllä suositella kaikille, jotka haluavat voittaa korkean paikan kammonsa! Esimerkiksi Helsingin Kaivopuiston nosturibenjihyppy on tätä vielä 16m korkeampi, mutta Nevis Highwiresta hurjan kokemuksen tekee "build up" eli hypyn ennakkovaiheet ja sen odottaminen reilusti yli tunnin ajan ajomatkoineen ja heiluvine metallihäkkeineen, ja tietenkin henkeäsalpaava sijainti kivikkoisen rotkon yläpuolella.
Olipahan reissu!
Hypystä palkinnoksi saatu t-paita, featuring New Zealand -pipo!
- Maikou
VIDEOITA:
Parempilaatuinen "virallinen video" löytyy tästä osoitteesta:
Tässä myös digikameralla kuvattu karvalakkimallinen video, jonka Blogger teki laadultaan todella suttuiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti