Palmerston North, Napier, Taupo,
Rotorua ja Auckland. Budjettisyistä olen joutunut kiristämään
aikatauluani harmillisen paljon, mutta en halua kuitenkaan jättää
mitään näistä Pohjoissaaren kohteista näkemättä. Suunnittelun
ja mietinnän jälkeen sain aikataulutettua jokaiselle kaupungille
päivän, joillekin vähän yli, joillekin vähän alle. Aucklandille
on tosin varattu pari päivää, se kun on sen verran kookas pitäjä.
Kovin perusteelliseen tutkimiseen tämä aikataulu ei riitä, mutta
ainakin tärkeimmät kohteet pitäisi ehtiä näkemään, mikäli kaikki menee
justniinku Strömsössä.
InterCityn verkkokaupasta sain viisi
väliä yhteensä vähän päälle 90 dollarilla, mikä tekee hieman päälle
10e per väli. Uuden-Seelannin rautatieverkosto ei ole kovin laaja,
joten bussi on budjettimatkustajan edullisin kulkuneuvo.
Linja-autojen reittiverkosto on etenkin Pohjoissaarella melko kattava
ja vuorojakin on joka välille tarjolla useita päivässä.
Ensimmäinen kohteeni Palmerston North
on Wellingtonista parin tunnin ajomatkan päässä pohjoiseen; juuri
sen verran kaukana, etteivät Wellingtonin kiinalaisturistit
juurikaan sinne eksy.
Kaupunki on kooltaan noin Kuopion
kokoinen. Sen keskustassa ei ole suuria pilvenpiirtäjiä, vaan pieni
puisto, jonka ympäriltä löytyy kaikki tarvittava: kauppoja,
baareja, ravintoloita, pankkeja, iso ostoskeskus, yms.
Shakkilauta Palmerston Northin keskustan puistossa
Mielenkiintoinen rekkari
Palmerston North on tunnettu Massey
University -yliopistostaan, joka on keskustasta muutaman kilometrin
päässä etelään. Kampus on yksi maan suurimmista, ja sisältää
mm. liiketalouden, maatalouden ja ilmailun oppilaitoksia.
Ilmailupuolella voi opiskella myös liikennelentäjäksi, jota varten
yliopistolla on oma lentokoulu paikallisella lentoasemalla kaupungin
toisella puolella. Harmillisesti opiskelu täällä ei vain ole
mitään halpaa hupia ulkomaalaiselle oppilaalle.
Matkalla Napieriin. Pohjoissaaren maasto on aika erilaista verrattuna Eteläsaareen. Kallioiden, rotkojen ja korkeiden vuorien sijaan täällä on paljon laajoja tasaisia alueita ja vihreitä kumpuilevia niittyjä. Lampaita tosin riittää täälläkin!
Palmerston Northista matkani jatkui
Napieriin, joka koki vuonna 1931 sen, minkä Christchurch koki pari
vuotta sitten eli suuren tuhoisan maanjäristyksen. Napierin järistys
oli tosin vielä voimakkaampi, tappoi monta sataa ihmistä ja tuhosi
kaupungin käytännössä kokonaan.
Tuhon seurauksena kaupunki rakennettiin
lähes kokonaan uudestaan, minkä vuoksi Napier on nykypäivänä
1930-luvun Art Deco -arkkitehtuurin (mitä se sitten lieneekään)
näyteikkuna. Itse en ymmärrä Art Decosta yhtään mitään, mutta
Napier on kyllä selkeästi erinäköinen paikka kuin muut
vastaavankokoiset kapungit, joissa olen tässä maassa käynyt. Monet
rakennukset näyttävät vanhanaikaisilta mutta samalla moderneilta
taideteoksilta (sen paremmin en osaa selittää), ja esimerkiksi
katukyltit ovat kirjoitettu 30-luvun broadwayfontilla.
Katukyltti Napierissa
Tom Parker Fountain rantapuistossa oli pimeällä komeasti valaistu
Napierin tummakivistä rantaviivaa
Napier sijaitsee Hawke's Bayn alueella
Pohjoissaaren itärannikolla. Rantaviivaa on monta kilometriä, mutta
kultaisen hiekan sijaan ranta on tummaa vulkaanista kivikkoa, eikä
houkuttelevan näköisessä meressä ole täällä turvallista uida.
Ranta-aluetta voi kuitenkin halutessaan tutkia ja hämmästellä
pitkää rannan vierellä kulkevaa puistopolkua tai Marine Parade
-katua pitkin, jonka varrella on paljon motelleja ja ravintoloita.
Puistoalueet ja kaupungin keskustan
kävelykadut on suunniteltu oikein tyylikkäiksi ja niitä pidetään
hyvässä kunnossa. Keskustasta löytyy myös paljon trendikkäitä
kahviloita italialaiseen ja ranskalaiseen tyyliin tyydyttämään
hienohelmaisten taideharrastajien laatuvaatimuksia.
Napierin jälkeen vuorossa oli Taupo,
joka on kaupunki Uuden-Seelannin isoimman järven Lake Taupon
pohjoisrannalla. Matka Napierista Taupoon on myös yksi Pohjoissaaren
näyttävimmistä maisemateistä.
Taupon järvimaisemat ovat upeat, ja
lähialueen ykkösnähtävyyksiin kuuluvat Craters of the Moon ja
Huka Falls. Taupojärvi on itse asiassa ikivanha tulivuori, joka on
viimeksi purkautunut vuonna 230, mutta aluella on edelleen aktiivisia
kuumia lähteitä ja höyryäviä geotermisiä alueita, joista
Craters of the Moon on tunnetuin. Huka Falls taas on valtava
vesiputousten ja koskien sarja Waikato-joen varrella muutama
kilometri Tauposta pohjoiseen.
Kaiken tämän ansiosta odotin Taupossa
vierailua innolla, mutta onnetar ei ollut meikäläisen puolella
tänään. Ensinnäkin bussi Napierista Taupoon oli aivan täynnä,
eikä käytäväpaikalta nähnyt matkan maisemia kovin hyvin. Toiseksi bussi
oli tunnin myöhässä, minkä vuoksi myöhästyin viimeisestä
Craters of the Moonille ja Huka Fallsille lähteneestä
shuttle-bussista. Kaiken lisäksi nämä paikat kuulemma suljetaan
vierailijoilta iltaviideltä (!!!), vaikka päivänvaloa riittää
iltakahdeksaan saakka.
Budjettisyistä en pystynyt varaamaan
Taupolle toista päivää, joten nämä nähtävyydet jäivät sitten
näkemättä. Ne avataan kuulemma huomenna aamukymmeneltä
(vasta!!!), mutta lähtö Rotoruaan on sen verran aikaisin, etten
ehdi silloinkaan. Rotoruassakin on kuitenkin vastaavia geotermisiä
höyrymaita, joten menen sitten katsomaan niitä! Onneksi sää sentään oli erinomainen, ja ehdin rauhassa ihailla Taupon
järvenrannan maisemia, jotka ovat kyllä maineensa veroisia.
- Maikou
Lake Taupo
Toinen sille. Taustalla vuoret Mt.Ruapehu (vasen) ja Mt.Ngauruhoe (oikea). Jälkimmäinen muuten esitti Mordorin Mt.Doom-tulivuorta Lord of the Rings -elokuvissa
Rapanäyttely?
Onpa jotenkin tuttu nimi
Tosi hauskaa lukea näitä juttuja! Kirjoitustyyli paranee kerta kerralta. Tulee jo sellainen fiilis, että lukisi jotain vähän omaperäisempää matkaopasta, joita matkalaiset etsivät kirjakaupoista ennen matkalle lähtöään; tässä teemoina ovat lentokoneet/ilmailu ja LOR.
VastaaPoistaOdotan jo seuraavaa tarinaa - olikos se kohta se mahdollinen tuleva opiskelupaikka vuorossa...?
Mutta edelleen sama kysymys pyörii päässä: Missä on Jellona? Miksei se pääse kuviin...? Örkit syöny sen? ;)
-Isi-