Weta and wet, windy Wellington

Hyvä tuurini sään kanssa kääntyi päälaelleen Wellingtonissa. Eilen oli ainoa kokonainen päiväni pääkaupungissa ja nähtävää oli paljon, mutta sää oli kerta kaikkiaan surkea. Tuuli oli kova ja vettä satoi taivaalta koko päivän.

Aamupalaomletin ja kahvin jälkeen tutkin aamupäivän ajan kaupungin keskustaa kävellen vielä kun sade oli pelkkää pientä tihkua. Wellington sijaitsee merenrannassa luonnonsatamassa, jossa tosin on nykypäivänä melko vähän laivaliikennettä Pictonin lauttojen ja purjeveneiden lisäksi. Wellington on tietyllä tapaa pienempi versio Sydneystä, sillä sekin on alunperin ollut vilkas teollisuussatama, mistä on näkyvillä merkkejä joka puolella merenranta-aluetta, mutta nykypäivänä kaupungin talouselämä perustuu aivan muihin asioihin.

Maan pääkaupungiksi Wellington on todella rauhallinen paikka, ja etenkin saapumispäivänäni sunnuntaina olivat kadut aivan tyhjiä!

  

Keskustasta jatkoin matkaa Mt.Victorian puistoon, joka on ikään kuin Wellingtonin keskuspuisto korkean kukkulan päällä aivan keskustan lähettyvillä. Puistokukkulan huipulla on näköalatasanne, jonne pääsee parhaiten kävellen. Autollakin pääsee lähelle, mutta ainoa autotie puistoon kiertää melko kaukaa, joten esimerkiksi taksimatka huipulle tulisi todella kalliiksi.

Näköalatasanne on merenpinnasta vajaan 200m korkeudessa ja näköalat sieltä kaupungin ylle ovat mahtavat. Tai niin ainakin oletan, sillä sateisen sään vuoksi pilvet olivat niin matalalla, että huipulta ei nähnyt kirjaimellisesti mitään muuta kuin harmaata. Kannatti siis kiivetä koko matka!

 Pilvistä näkymää Mt.Victorian puiston yli länteen

 

 Näköalatasanteen maisemat olivat...tuota...yksitoikkoiset

     

Mt.Victorian puistossa on myös kuvattu Lord of the Rings -elokuviin muutama kohtaus, joiden kuvauspaikkoja kävin tutkimassa.

 Ensimmäinen vastaan tullut paikka koko maassa, jossa oli opastus kuvauspaikalle

 

 Tämän polun varrelta hobitit löysivät sieniä...

 

...ja tähän koloon he piiloutuivat sormusaaveelta...

  

...elokuvassa The Fellowship of the Ring. Iso puu, jonka alla hobitit istuvat oli tosin keinotekoinen.

Kohtaus kokonaisuudessaan: http://www.youtube.com/watch?v=QiQtBT-7IeY 

(Mt.Victorian puistossa kuvatut osiot 1:20 eteenpäin)

Lisää Lord of the Rings -teemaa oli luvassa Miramarin kaupunginosassa Wellingtonin itälaidalla, jonne matka keskustasta kestää bussilla puolisen tuntia. Miramarissa sijaitsee Weta Workshop, joka valmisti mm. kaikki LotR-trilogian lavasteet, aseet ja haarniskat. Rings-elokuvien menestyksen myötä Weta Workshopista on kasvanut yksi maailman johtavista elokuvalavasteiden valmistajista.

By the way, "weta", jonka mukaan yhtiö on nimetty, on iso uusiseelantilainen ötökkä, joka on kuin heinäsirkan ja ison koppakuoriaisen söpö risteytys. Katsokaapa Googlesta ;)

Workshopin yhteyteen on hiljattain perustettu Weta Cave -niminen minimuseo, joka houkuttelee turisteja ilmaisella sisäänpääsyllä katsomaan Workshopin tekemiä lavasteita, asuja ja aseita. Paikka oli itselleni suuri pettymys. Weta Cave on ensinnäkin R-kioskin kokoinen, ja se on lähempänä turistikrääsämyymälää kuin museota, sillä suurin osa tavaroista on myytäviä pienoismalleja tai kopioita. Alkuperäistä leffatavaraa ja muuta ilmaista nähtävää riittää noin viideksi minuutiksi. Pienessä vessan kokoisessa ”leffateatterissa” näytetään myös maksutta ”erittäin mielenkiintoista behind the scenes -dokumenttia” Wetan toiminnasta, mutta sekin on käytännössä vain puolen tunnin promovideo, joka ei tarjoa juuri mitään elämyksiä.

 Weta Cave

 

 Hobitti-elokuvasta tutut peikot poseeraamassa
  

Lord of the Rings -elokuvissa käytettyjä kypäriä. Osa harvoista Weta Caven esineistä, jotka ovat alkuperäisiä leffoissa käytettyjä kappaleita.

  

Ilmaisten ”elämyksien” lisäksi tarjolla on 20 dollarin hintaan 45 minuutin opastettu kiertokäynti Weta Workshopin tiloihin, ja olihan se sitten ostettava, etten nyt ihan turhaan tullut. Kovan kysynnän vuoksi jouduin odottamaan omaa kiertokäyntiäni tunnin, jona aikana kävin vakoilemassa lähialueella sijaitsevaa Weta Digital -laitosta, jossa tehdään elokuvien digitaalisia erikoistehosteita, ja Park Road post-production -taloa, jossa mm. Lord of the Rings -elokuvat on leikattu ja äänimiksattu.

  

 Weta Digital

 

 Park Road Post Production

 

Tunnin odottelun jälkeen itse kiertokäynti oli kuitenkin onneksi hintansa väärti! Varsinaisen Workshopin tiloihin ei päästy, kuten osasin odottaakin, mutta kiertokäynnin esittelytila oli kattava ja mielenkiintoinen. Opas, joka itsekin on Workshopin työntekijä, oli osaava ja otti yleisönsä erinomaisesti.

Miramarista palattuani kävin vielä matkustamassa Wellingtonin yli satavuotiaalla cable carilla, joka on kuin pieni matkustajajuna keskustan ja mäen huipulla sijaitsevan yliopiston ja kasvitieteellisen puutarhan välillä. Jälleen kerran näkymät huipulta olisivat varmaan kirkkaana päivänä olleet oikein hyvät, mutta sade, tuuli ja matalat pilvet söivät kokemuksen nautintoa.

Wellington Cable Car. Taustalla Mt.Victorian puistokukkula. 

  

Tänään keli onkin sitten aivan päinvastainen. Tietenkin. Aurinko paistaa kirkkaalta pilvettömältä taivaalta, ja päivä olisi ollut erinomainen esimerkiksi lentokonespottailuun Wellingtonin lentokentällä. Valitettavasti aikataulu ja budjetti ovat jo sen verran tiukassa, että matka jatkuu tänään bussilla pohjoisen suuntaan kaupunkiin nimeltä Palmerston North, joka on tunnettu mm. Massey University -yliopistostaan.

Olen hakenut kyseiseen yliopistoon Palmerston Northiin opiskelemaan ilmailuhallintoa ja saanut jo ehdollisen hyväksynnänkin helmikuussa alkavalle kurssille. En ole vielä päättänyt hyväksynkö varsinaisen paikkatarjouksen, jos sellainen tulee, mikä tarkoittaisi kolmeksi vuodeksi muuttamista tähän maahan. Se selviää varmaan lähikuukausien aikana. Huomenna käyn tapaamassa yliopiston henkilökuntaa, joka on ystävällisesti luvannut järjestää minulle kiertokäynnin kampukselle. Silloin varmaan valkenee hieman kuinka realistinen vaihtoehto tämä todellisuudessa olisi.

- Maikou